Aamusivut


Kuten moni muukin, minäkin aloitin päiväkirjoittajan urani teinivuosina. Muistan vielä hyvin, miten haparoivaa kirjoittaminen oli. Mistä ihmeestä minä kirjoitan? Vaikka kirjoitukset miten suljettiin päiväkirjan huteran lukon taakse, olkapäällä istui jatkuvasti kriitikko arvioimassa kirjoitustyyliä. Miten kirjoitetaan oikeaa päiväkirjaa? Mikä tämän kirjoittamisen tarkoitus oikein on? Luulen, että tänäkin päivänä moni nuori, ja aikuinenkin, joka haluaisi kirjoittaa ajatuksiaan päiväkirjaan, törmää tämänkaltaisiin näkymättömiin esteisiin.

Julia Cameronin kehittelemät Aamusivut ovat yksi tapa kohdata valkoinen paperi, tyhjä kirja - ja omat pelkonsa. Joka aamu ja ihan ensinnä. Julia neuvoo kirjoittamaan aamusivuja näin:
Ne ovat yksinkertaisesti kolme sivua käsin kirjoitettua tekstiä, tajunnanvirtaa, mitä vain mieleen juolahtaa: "Voi helkkari mikä aamu! Pyykkiäkin pitäisi pestä. Eihän tässä keksi mitään kirjoitettavaa, pelkkää jonninjoutavaa höpinää..." Niitä voisi myös sanoa aivojen tyhjennykseksi, sillä juuri siitä on kysymys. Aamusivuja ei voi tehdä väärällä tavalla. Ne ovat pelkkiä joka-aamuisia ajatuksen harhailuja, joiden ei ole tarkoituskaan olla taidetta, tai edes kirjoittamista. Haluan korostaa tätä erityisesti kaikille ei-kirjoittajille. (...) Riittää kun liikutat kättäsi paperin poikki ja kirjoitat mitä tahansa mieleesi tulee, oli se sitten kuinka hölmöä, pikkumaista tai outoa tahansa.  
(Julia Cameron, Tie luovuuteen (1997), s. 32) 

Vaikka aamusivuja ei voikaan tehdä väärin, muutamasta asiasta Julia neuvoo kuitenkin pitämään kiinni:

  • Aamusivut ovat päivän ensimmäinen toimi. Vasta aamusivujen jälkeen voi ja kannattaa tehdä muita asioita. 
  • Aamusivuja kirjoitetaan kolmen A4-sivun verran, ei enempää eikä vähempää. Jos kirjoittaa vähemmän, ei ehkä pääse varsinaisiin ajatuksiinsa asti. Jos kirjoittaa enemmän, voi jäädä jumiin omiin ajatuksiinsa. 
  • Aamusivujen kirjoittaminen ei riipu olosuhteista. Niitä kirjoitetaan joka aamu. 
  • Aamusivut on tarkoitettu vain kirjoittajansa luettavaksi, tosin lukeminen ei ole millään tavalla välttämätöntä.
  • Aamusivut kirjoitetaan käsin. 

Aamusivujen tarkoituksena on päästä loogisen mielen ja varsinkin siellä majailevan sisäisen (tai sen olkapäällä istuvan) Tarkastajan ohi. Kun vain kirjoittaa ja kirjoittaa, niin väkisinkin pääsee liikkeelle. Ja päivä alkaa paljon kirkkaammalla ja selkeämmällä mielellä. 

Olen kirjoittanut aamusivuja nyt ehkä seitsemisen vuotta. Minulle aamusivut olivat varmaankin ensimmäinen tietoisempi kirjoitusharjoitus. Siihen asti olin kirjoittanut päiväkirjaa enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Kriisin tullessa tekstiä kertyi, kun meni hyvin niin oli hiljaisempaa. Aamusivut ovat opettaneet, että aina kannattaa kirjoittaa, satoi tai paistoi, sillä monestikaan ei itsekään tiedä mitä omassa mielessä liikkuu, ennen kuin sanat pääsevät virtaamaan paperille. 

Ajattelen, että kirjoittaminen on, ehkä aina, aika vakavaakin mielen harjoitusta. Siksi aamusivujakaan ei kannata kokeilla kovin kevytmielisesti ("Kirjoitin kolmena aamuna, mutta ei tämä ole minun juttuni..."), vaan todella antaa niille tilaisuus. Tämä tarkoittaa ainakin kolmea viikkoa, mieluummin kolmea kuukautta. Siinä ajassa aamusivut jo ehtivät näyttää mihin ne pystyvät.


Kommentit

  1. Olen niin samaa mieltä tuosta, että aamusivuja kannattaa tosiaan kokeilla mieluummin se kolme kuukautta kuin kolme päivää. On päästävä kunnon rutiiniin ennen kuin voi sanoa, ovatko ne minun juttuni tai eivät. Ja oikeastaan silläkään, ovatko ne minun juttuni tai eivät, ei ole niin kovin paljoa merkitystä, kunhan kirjoittaa. Kirjoitan sivuni heti ylösnoustua, kahvikupposen käyn keihauttamassa, mutts ei mitään muuta. Ajan mittaan löytyy oikeanlainen kynä, oikeanlainen paperi ja se oikea mieli. Kirjoitan ruudullisiin kierrelehtiöihin kuulakärkikynällä, jonka jäljen on oltavs luistavaa ja mustaa. Yhteen kierrelehtiöön mahtuu suunnilleen kuukauden aamusivut. Ja kierrelehtiöt ovat vanhassa työhuoneessani olevassa matka-arkussa. Arkku alkaa täyttyä pikku hiljaa, sillä olen kirjoittanut sivuja 1990-luvun lopusta lähtien. Vuoden mittaan jää sivut kirjoittamatta vain muutamana päivänä ja silloin on syynä yleensä joku matka tai vastaava, joka sotkee vuorokausirytmin. Aamusivut on mahtava keino päästä oman luovuutensa äärelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Että voidaankin olla samoilla linjoilla. Vain yksi asia on ihan eri lailla, ja se on kyllä tuo ruudullinen kierrelehtiö. Ruudullinen ja kierrelehtiö :-) Luistavasta kynästä ollaan samaa mieltä, se on välttämättömyys. Ja musta on hyvä väri. Mutta kirja, sen valinta (tai nykyisin tekeminen), se on tärkeä juttu.

      Oli hyvä että nostit esiin sen, ettei aamusivujen edes tarvitse mitenkään erityisesti olla oma juttu. Tärkeää on vain kirjoittaminen. Se että tekee, on tärkeää; ei ole ollenkaan tärkeää että sen pitäisi tuntua joltain erityiseltä. Kirjoittamisenhan ei tarvitse välttämättä tuntua yhtään miltään! Miten vapauttavaa. Ja hyvin samankaltainen rutiini on minullakin - iso kuppi kahvia, kahvin kanssa takaisin sänkyyn tai sohvalle, ja sitten kirjoitetaan. Perhe on tottunut eikä kysele mitään. Muutama päivä vuodessa jää minullakin väliin. Kun nyt vaikka herään kodassa jossa ei näe mitään, niinkuin alkukuusta kävi. Ensi kerralla pitää ottaa otsalamppu mukaan, ettei tarvitse jättää päivän tärkeintä rutiinia.

      Minulla on aamusivuja yhdessä vaatekaapissa, josta ne täyttävät kohta puolet yhdessä päiväkirjojen kanssa. En osaa kuvitellakaan mitä perikunta tekee niiden kanssa, ellen ehdi itse ensin.

      Poista
  2. Hmm, mielenkiintoinen idea. Cameronin kirjoja on ollut lukulistalla pitkään, kun niitä joka paikassa suositellaan. Harmi, ettei tämä idea käytännön syistä sovellu minulle. Minulla on aina aamuisin herättyäni niin huono olo, että on vaikea nousta sängystä (siis fyysisesti vaikea, ei konseptuaalisesti) ja tehdä sellaisia asioita kuin nostaa vesilasia juomista varten. Käsin kirjoittaminen yleensäkin on asia, joka vaatii tosi paljon ihmisen fysiikalta ja aivoilta, minulla on ollut päiviä jolloin en ole osannut edes kirjaimia.

    Iltasivut tietokoneella voisi olla enemmän minun juttuni...

    -Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maija, tervetuloa!
      Julia Cameronin kirjoihin kannattaa kyllä tutustua. En ole itsekään lukenut kaikkia - tai tehnyt -, sillä ainakin kaikki minun lukemani kirjat ovat työkirjoja. Olen myös aika varma, että niistä ei saa läheskään kaikkea irti muuten kuin todellakin tekemällä tehtävät. Juuri nyt minulla on menossa The Prosperous Heart (sitä ei tietääkseni ole käännetty suomeksi), ja vaikka teksti tuntuu paikoitellen löyhältä ja suorastaan heikolta, tehtävät ovatkin yllättäen ihan dynamiittia, kunhan ne tekee.

      Käsinkirjoitetuilla aamusivuilla on ilman muuta oma paikkansa tässä maailmankaikkeudessa, mutta mikään ei sovi kaikille. On totta että käsin kirjoittaminen vaatii paljon, ja siksi se myös antaa. Voi kumminkin olla hyvä idea kokeilla niitä iltasivuja tietokoneella, saattaa olla että säännöllisyys ja sitoutuminen onkin se tärkein asia. Kerrotko sitten jos kokeilet?

      Poista
    2. Niin ja vielä, jos alat tutustua Cameroniin, niin suosittelen aloittamista Tie luovuuteen -kirjasta. Muut rakentuvat sen päälle.

      Poista
    3. Kiitos vinkeistä. Yleensä en jaksa tehdä kirjoitusoppaiden kirjoitusharjoituksia. Mieluummin kirjoitan jotain oikeaa, en harjoituksia. Minulla ei sinänsä ole ongelmana saada kirjoitettua, ei aloitettua eikä valmiiksi. Kirjoitan oikeastaan aina, kun minulla vain on yhtään voimia, en usko mihinkään blokkeihin. Olen käsittänyt, että Cameronin kirjoista on eniten hyötyä niille, joilla on aikaansaamisen kanssa vaikeuksia. (Mikä ei tietysti tarkoita, etteikö niistä muuten olisi mitään iloa...)

      No, joka tapauksessa pitää tutustua asiaan, en ole mitään muita kirjoittamisoppaita nähnyt suositeltavan niin laajalti.

      Poista
    4. Sama juttu on kyllä ollut minullakin, monta kertaa harjoitusten tekeminen tuntuu työläältä mutta antaa sitten yllättävän paljon. Riippuu tietenkin ihan siitä, mitä on etsimässä. Minä teen harjoituksia siksi, että haluan tulla yllätetyksi. Tekstiä minultakin kyllä syntyy, mutta jos haluan päästä pois tavallisilta reiteiltäni, niin silloin teen harjoituksia. Kysymyshän ei minulla suinkaan ole vain kirjoittamisesta ja sen oppimisesta, vaan ennen kaikkea uusien näkökulmien löytämisestä ja elämän oivaltamisesta uudella tavalla.

      Poista
  3. Blgitekstisi oli niin hyvä, että mainitsimme sen omassa blogitekstissämme ja linkitimme tähän blogitekstiin.

    https://flashfictionfinland.wordpress.com/2015/10/08/kuinka-loytaa-inspiraatiota-heidijohanna/

    Flash Fiction Finland

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit